Myönnän olevani tässä asiassa tapojen orja ja varsin tarkkakin tästä tavasta. Nimittäin siitä miten päin potilasta kuljetetaan. Elävät liikahtavat pää edellä, vainajat varpaat edellä. Siitä en tingi. Myös vainajan silmien sulkeminen on tärkeää ja jotenkin kuuluu asiaan. Se tuntuu yhdeltä viimeisistä palveluksista vainajalle huolellisen pesun ja pukemisen ohella. Vaan enpä ole koskaan ajatellut miksi näin. Vanhemmat kollegat ovat näin opettaneet ja näin myös teen sekä opetan eteenpäin. Mutta miksikäs näin tehdään?
Kuva Pixabay/422694
" Vainajaa kohtaan tunnetut pelot ovat jääneet toisinaan elämään tapoina, joiden alkuperää ei enää tunnisteta. Vainajan silmien sulkeminen kuolinhetkellä tai heti sen jälkeen perustuu ainakin osin siihen pelkoon, että vainaja valitsisi itselleen seuraajan. Se johon vainajan katse osui, olisi seuraava lähtijä. Kun silmät sen sijaan suljettiin, ruumis ei päässyt katsomaan kehenkään. Samoin vainaja vietiin huoneesta pois jalat edellä siksi, että sen katse ei osuisi kehenkään. Jos se olisi viety pää edellä, sen katse olisi voinut kohdistua johonkin huoneessa olevaan."
Suuri Suomalainen kummituskirja. Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen. Eero Ojanen 2016.
